Kevät koittaa, lumet sulavat ja kaupungin asukkaat alkavat valittaa iljettävistä koiranpaskoista jotka paljastuvat piiloistaan. Minun mielestäni koiranpaskoja iljettävämpi kevään merkki on joka paikasta esiin pomppaavat vaalimainokset. Taas on se aika vuodesta, kun pitäisi mukamas olla raflaava mielipide joka lähtöön.

Minä vihaan politiikkaa, minä vihaan mielipiteiden vaihtoa. Minusta kaikki on päämäärätöntä paskanjauhantaa mitä ei jaksa ottaa ollenkaan tosissaan. En väitä, etteikö minulla itselläni olisi mielipiteitä, mutta pelkään kamalasti ristiriitoja. Tämän vuoksi en jaksa mielipiteitäni myöskään ilmaista. Toisaalta minulla ei ole monestakaan asiasta tarpeeksi tietoa, jolloin en koe mielipiteitäni erityisen kypsiksi ja ilmaisemisen arvoiseksi. Kolmanneksi voidaan todeta, että elämänasenteeni varsinkin näin masentuneena on niin leppoisan kyyninen ja absurdistinen että jäljelle jää vain kysymykset: "Mitä sitten? Ketä kiinnostaa?"

Ihmiset, joilla on vahvoja mielipiteitä, ovat outoja, pelottavia ja ärsyttäviä. He ovat omasta mielestään absoluuttisen oikeassa ja mielipide on pakko örähtää vaikka kukaan sitä ei erityisesti olisi kysynyt tai provosoinutkaan. Usein mielipiteet ovat täysin mitättömistä asioista: "Kyllä minusta juusto kuuluu leikkeleen alle..." "Tässä biisissä ei ole sähkökitaraa? Melkosta paskaa.." Näiden mielipiteiden ääneen lausuminen ei hyödytä mitään, niissä ei ole mitään oleellista, ne eivät muuta mitään - kyseessä ei ole mitään muuta kuin ärsyttävää itsekorotusta. Käsittämätöntä on, että (mielipiteettömyyden hyveestä googlettaessani löytämieni mielipiteiden mukaan) tällaiset tyhjänjauhajat ovat paljon arvostetunpia kuin suhteellisuudentajuiset hälläväliä-ihmiset?? Maailmassa on loppujen lopuksi hyvin vähän asioita joihin tarvitsee ottaa voimakkaasti kantaa. Politiikassa asiat toki voivat olla tärkeämpiä, mutta yksikään poliittiseen keskusteluun osallistuva ei tunnu edes pyrkivän asialliseen diskurssiin vaan paasaavat suu vaahdossa itseänsä korottaen kuin raivotautiset koirat. Tällainen paatoksellisuus on lähinnä koomista - poliittisesti valveutuneet ihmiset ovat vielä pahemmin deluusioiden kourissa kuin minä, vaikka minä olen oikeasti mielenterveydeltäni vajaa. En tahdo seota enemmän, joten taas yksi syy pysytellä pois näistä kuvioista.

Politiikka jakaa ihmisiä leireihin. Politiikka on sotaa, samalla lailla kuin luokkasota ja sukupuolten välinen sota, ja pasifistin tulisi välttää sotia kuin sotia viimeiseen asti. Kun välttelee poliittista keskustelua ystäväpiirissä, voi ryypätä markkinaliberalistin kanssa, istua samassa ruokapöydässä porvarillisten sukulaittensa luona... politiikan astuessa kuvaan ihmiset jakaantuvat eikä konfliktitilanteessa arkielämä olekaan enää voitolla. Olen oikeasti yllättynyt jos poliittisesti valveutuneet ihmiset mukamas oikeasti osaavat pitää asiat ja ihmiset erillään. Semmoista lahkoilua ja isojen ihmisten hiekkalaatikkoleikkiä niissä piireissä tuntuu olevan. Politiikka on lapsellista ja kylmää.

Tämän kaiken avautumisen jälkeen pitää vielä todeta, että olen käynyt äänestämässä ennakkoon.Ota minusta nyt sitten selvää. Olisin voinut jättää kyllä hyvinkin äänestämättä. Semmoinen toiminta tosin kytkee parlamentaristien aivoissa hysteriavaihteen päälle ja päätöksen tehnyt saa kuulla mitä mielikuvituksellisimpia uhkakuvia natsipuolueen valtaannoususta ja mitä muuta. Lisäksi tietenkin emävalheen, ettei muuten muka pystyisi vaikuttamaan, DEMOKRAATTISESSA SUOMESSA?!  Paskan vitut.

Ja jos tilanne alkaa tosiaan käymään sietämättömäksi (tarpeeksi hyvän suhteellisuustajun mukaisesti), vaikka sen natsipuolueen mukana, niin sitten otetaan katukivet käyttöön. Kyllä siihen energiaa löytyy. Kaikki meidän passiivisten, mielipiteettömien löysäperseiden apatia on vain kattilan kansi jonka alla kihisee ja kiehuu. Passiivisuutemme on oikeasti erittäin aktiivista toimintaa. Että jatkakaapas deluusioissanne elävät, suhteellisuudentajunne kadottaneet mielipidevaikuttajat meidän haukkumista netin keskustelupalstoilla kun ette mistään mitään tiedä, saatana.