Kevät koittaa, lumet sulavat ja kaupungin asukkaat alkavat valittaa
iljettävistä koiranpaskoista jotka paljastuvat piiloistaan. Minun
mielestäni koiranpaskoja iljettävämpi kevään merkki on joka paikasta
esiin pomppaavat vaalimainokset. Taas on se aika vuodesta, kun pitäisi
mukamas olla raflaava mielipide joka lähtöön.
Minä vihaan politiikkaa, minä vihaan mielipiteiden vaihtoa. Minusta
kaikki on päämäärätöntä paskanjauhantaa mitä ei jaksa ottaa ollenkaan
tosissaan. En väitä, etteikö minulla itselläni olisi mielipiteitä,
mutta pelkään kamalasti ristiriitoja. Tämän vuoksi en jaksa
mielipiteitäni myöskään ilmaista. Toisaalta minulla ei ole monestakaan
asiasta tarpeeksi tietoa, jolloin en koe mielipiteitäni erityisen
kypsiksi ja ilmaisemisen arvoiseksi. Kolmanneksi voidaan todeta, että
elämänasenteeni varsinkin näin masentuneena on niin leppoisan kyyninen
ja absurdistinen että jäljelle jää vain kysymykset: "Mitä sitten? Ketä
kiinnostaa?"
Ihmiset, joilla on vahvoja mielipiteitä, ovat
outoja, pelottavia ja ärsyttäviä. He ovat omasta mielestään
absoluuttisen oikeassa ja mielipide on pakko örähtää vaikka kukaan sitä
ei erityisesti olisi kysynyt tai provosoinutkaan. Usein mielipiteet
ovat täysin mitättömistä asioista: "Kyllä minusta juusto kuuluu
leikkeleen alle..." "Tässä biisissä ei ole sähkökitaraa? Melkosta
paskaa.." Näiden mielipiteiden ääneen lausuminen ei hyödytä mitään,
niissä ei ole mitään oleellista, ne eivät muuta mitään - kyseessä ei
ole mitään muuta kuin ärsyttävää itsekorotusta. Käsittämätöntä on, että
(mielipiteettömyyden hyveestä googlettaessani löytämieni mielipiteiden
mukaan) tällaiset tyhjänjauhajat ovat paljon arvostetunpia kuin
suhteellisuudentajuiset hälläväliä-ihmiset?? Maailmassa on loppujen
lopuksi hyvin vähän asioita joihin tarvitsee ottaa voimakkaasti kantaa.
Politiikassa asiat toki voivat olla tärkeämpiä, mutta yksikään
poliittiseen keskusteluun osallistuva ei tunnu edes pyrkivän
asialliseen diskurssiin vaan paasaavat suu vaahdossa itseänsä korottaen
kuin raivotautiset koirat. Tällainen paatoksellisuus on lähinnä
koomista - poliittisesti valveutuneet ihmiset ovat vielä pahemmin
deluusioiden kourissa kuin minä, vaikka minä olen oikeasti
mielenterveydeltäni vajaa. En tahdo seota enemmän, joten taas yksi syy
pysytellä pois näistä kuvioista.
Politiikka jakaa ihmisiä
leireihin. Politiikka on sotaa, samalla lailla kuin luokkasota ja
sukupuolten välinen sota, ja pasifistin tulisi välttää sotia kuin sotia
viimeiseen asti. Kun välttelee poliittista keskustelua ystäväpiirissä,
voi ryypätä markkinaliberalistin kanssa, istua samassa ruokapöydässä
porvarillisten sukulaittensa luona... politiikan astuessa kuvaan
ihmiset jakaantuvat eikä konfliktitilanteessa arkielämä olekaan enää
voitolla. Olen oikeasti yllättynyt jos poliittisesti valveutuneet
ihmiset mukamas oikeasti osaavat pitää asiat ja ihmiset erillään.
Semmoista lahkoilua ja isojen ihmisten hiekkalaatikkoleikkiä niissä
piireissä tuntuu olevan. Politiikka on lapsellista ja kylmää.
Tämän kaiken avautumisen jälkeen pitää vielä todeta, että olen käynyt
äänestämässä ennakkoon.Ota minusta nyt sitten selvää. Olisin voinut
jättää kyllä hyvinkin äänestämättä. Semmoinen toiminta tosin kytkee
parlamentaristien aivoissa hysteriavaihteen päälle ja päätöksen tehnyt
saa kuulla mitä mielikuvituksellisimpia uhkakuvia natsipuolueen
valtaannoususta ja mitä muuta. Lisäksi tietenkin emävalheen, ettei
muuten muka pystyisi vaikuttamaan, DEMOKRAATTISESSA SUOMESSA?!
Paskan vitut.
Ja jos tilanne alkaa tosiaan käymään
sietämättömäksi (tarpeeksi hyvän suhteellisuustajun mukaisesti), vaikka
sen natsipuolueen mukana, niin sitten otetaan katukivet käyttöön. Kyllä
siihen energiaa löytyy. Kaikki meidän passiivisten, mielipiteettömien
löysäperseiden apatia on vain kattilan kansi jonka alla kihisee ja
kiehuu. Passiivisuutemme on oikeasti erittäin aktiivista toimintaa.
Että jatkakaapas deluusioissanne elävät, suhteellisuudentajunne
kadottaneet mielipidevaikuttajat meidän haukkumista netin
keskustelupalstoilla kun ette mistään mitään tiedä, saatana.
lauantai, 10. maaliskuu 2007
Kommentit